Kaksi kuukautta matkaan

Heippa!

Parin kuukauden päästä olisi H-hetki käsillä. Oikeastaan olen jo todennäköisesti kahden kuukauden kuluttua tallaamassa Saksanmaata ja ihmettelemässä tulevaa vuotta. Blogin aloitan jo reissun valmisteluvaiheessa, sillä haluan myös kertoa odottamisfiiliksiä ja matkan valmistelustani.

Olen siis lähdössä tekemään 11kk ajaksi vapaaehtoispalvelua pohjois-saksalaiseen Rhauderfehnin kaupunkiin. Toimipaikkana on paikallinen koulu Gymnasium Rhauderfehn. Poikaystävä Mikko lähtee mukaan Saksaan tekemään omaa EVS -vuottaan, mutta eri paikkaan, noin 50km päähän minusta, Aurichiin.

Aurich on itselle tuttu paikka, sillä olen käynyt siellä kolmesti erilaisissa nuorisotapaamisissa vuosina 2011-2013.  Europahaus, jonne Mikko suuntaa, on yksi henkilökohtaisia suosikkejani ulkomailla. Alun perin minulla ja Mikolla oli valittavana jompi kumpi; toinen menisi toiseen kaupunkiin. Laskelmoimme kuitenkin että minä olin meistä se, joka olisi jonain päivänä opettaja, joten koulu olisi Europahausia parempi vaihtoehto minulle.

Pari sanaa siitä, kuinka päädyin EVS-vuotta tekemään:

Vuoden alussa Mikko oli nuorisotapaamisessa Europahausilla, mikä antoi lähtösysäyksen koko hommalle. Siellä Kalle, ihana Europahausin pomo, oli ehdottanut että Mikko tekisi EVS-vuoden. Mikko kuitenkin epäröi hieman, sillä minä olin Suomessa ja vuosi olisi pitkä aika kaukosuhteena. Ratkaisuun kuitenkin päästiin, sillä Kalle kertoi että myös minun olisi mahdollista tehdä EVS-vuosi. Tuumasta toimeen; päätös syntyi käytännössä päivässä sillä paljon aikaa ei ollut ennenkuin hakemukset piti jo saada liikenteeseen.

Helmikuussa lähetimme hakemukset kumpikin tahoillemme, Mikko Europahaus Aurichiin ja minä Gymnasium Rhauderfehniin. Hakemukset sisälsivät vapaamuotoisen kirjelmän meistä itsestämme ja siitä miksi haluamme tekemään EVS-vuotta sekä CV:t. Maaliskuun puolivälissä saimme tiedon, että hakemukset on lähetetty Saksan kansalliseen toimistoon ja että virallista päätöstä odoteltaisiin kesäkuulle.

Viikko sitten saimmekin odotetun vahvistuksen Saksasta, joka teki lähdöstä lopullisesti varman. Tällä hetkellä odotankin sitten tietoja matkustamiseen liittyvistä seikoista, niistä sitten enemmän kun itsekin tiedän.

Lähtö tuntuu ainakin toistaiseksi epätodelliselta; en nimittäin koskaan uskonut että voisin tehdä EVS-vuoden vaikka olenkin siitä haaveillut jo vuosia. Minusta on aina tuntunut, että lähdön edellä on liikaa esteitä. Kuitenkin Mikon lähtö käänsi tilanteen kaikilla tavoin, ja olen nyt todella onnellinen siitä, mikä odottaa. Toisaalta olen toki myös hillittömän jännittynyt/hieman peloissani, sillä vuosi toisessa maassa on pitkä aika. Vaikka uskonkin, että aika tulee menemään kuin siivillä sitten, kun päästään alkuun. Iloinen, pelonsekainen odotus on lähimpänä tämänhetkistä tunneskaalaa.

Yritän ottaa nämä kaksi kuukautta rauhallisesti odottaen ja tehdä lähtövalmisteluja kaikessa rauhassa. Mitä lähemmäs reissu tulee, sitä vaikeampaa se tulee olemaan :D Katsotaan nyt kuitenkin.

Ystävä sanoi minulle toissapäivänä hyvin, kun kerroin jännittyneestä olostani ja fiiliksistäni reissun suhteen, suunnilleen näin: "Sehän on sama kuin toiselle paikkakunnalle muutto; ihmiset ovat uusia, pitää hankkia uusia kavereita eikä vanhoja nää niin usein." Ystävän lausahdus auttoi minua suhteuttamaan tilannetta ja kaikkea taakse jäävää on helpompi katsella. Vain etäisyydet ovat pidempiä, muuten kaikki säilyy toivottavasti mahdollisimman ennallaan.

Tämä tästä tällä kertaa. Matkavalmistelujen edetessä kirjoitan lisää; lentolippujen varaaminen on ehdottomasti seuraava operaatio!

- Emmi