Säänhaltija

Synttärit oli ja meni, ihania ihmisiä oli talo täynnä, mutta niistä postausta sitten kun jaksan syventyä asiaan.

Halusin normaalien kuulumisten sijaan pohdiskella tovin paikallista säätä, joka jaksaa ihmetyttää minua.

Täällä ollaan siis kovaa vauhtia (noh, miten sen nyt ottaa) menossa talvea kohti. Etukäteen olen kuullut että syksyn tunnistaa täällä vesisateesta ja talven siitä että vettä sataa jatkuvasti. Tai ainakin jonkin sortin räntää.

Tämän hetken sää (noh, oikeastaan viimeisen viikon) on alkanut muistuttaa eniten syksyä. Vettä on tullut päivittäin, tuuli on melko voimakasta. Eilen kielikurssilta takaisin polkiessa homma muuttui melko pian raskaaksi, kun tuuli vastaan ja vielä melko voimakkaina puuskina. Satoipa matkalla vettäkin, että kotiin tullessa farkut olivat ehtineet kastua inhottavan lismaisiksi.

Itsestä tämä syksy tuntuu jotenkin erittäin kummalliselle. Kohta käännytään jo marraskuun puolelle ja kaiken järjen mukaan ilman pitäisi kylmetä, etenkin aamujen kovaa vauhtia, mutta täällä ollaan edelleen noin 10 plussa-asteen tienoilla. Sen sijaan kotoa on kuullut jo tarinoita siitä, mitenkä Suomen lämpötilat alkavat aamuisin olla -5 asteessa tms.

Ei sillä, tämä keli tuntuu minusta toistaiseksi pahemmalle kuin pikkupakkanen. Tai vähän isompikin. Täällä ilmankosteus on paljon suurempi, joten huolimatta asteluvusta sää tuntuu monta kertaa kylmemmälle (ja muistetaan, että tämä on yhdistettynä siihen tuuleen!). Eilen otin myös ensimmäistä kertaa käyttöön ohuet lapaset, kun pyöräillessä viima meinaa ottaa tosi pahasti kiinni. Kyllä se pikkupakkanen ja kuivempi keli lämmittäisi mieltä juuri nyt vähän enemmän kuin tämä epämääräinen tihkutus.

Noh, kylläpä tästä kelistä selviää, mielenkiintoista hommasta tulenee vasta siinä vaiheessa kun pitää tulla takaisin Suomeen uudeksi vuodeksi, jos pakkaset paukkuvat tavallisen vuoden tapaan ;) hurr!

Täälläkin pitäisi kyllä olla talvella pakkasta ja ehkä vähän luntakin, mutta en oikein jaksa uskoa että voin kutsua sitä oikeaksi talveksi näin suomalaisen mittapuulla. Teresa sen sijaan on elänyt talvessa viimeisen kolme viikkoa :D voi olla, että talviaika tulee olemaan sille enemmän tai vähemmän kamala kokemus.

Loppuun vielä mielenkiintoinen havainto tiistaipäivistä, sillä homma alkaa muuttua erittäin ironisen koomiseksi:

Joka tiistai, täällä sataa vettä. Pikkutunneilta aamusta, aina piiiiiitkälle iltaan. Tiistaihan on siis meille, minulle ja Teresalle kielikurssipäivä, joten katsellaan joka kerta pitkin päivää että "kyllä se vaan sataa, ehkä voidaan pyytää autokyyti sinne jos jatkaa vielä sadetta". Kyllähän se jatkaa satamista, aina sinne iltaviiteen, puoli kuuteen asti. Sitten, yllättäen, aurinko alkaa paistaa ja pilvet väistyvät alle tunti siitä, kun pitäisi lähteä polkemaan Ostrhauderfehniin. Matkahan on vain 4km suuntaansa, eli ei juuri mitään, mutta laiska ihminen on laiska ihminen :D

Eilen tehtiin sitten ennätys. Oikeasti vettä tuli kun taivaan täydeltä koko päivä ja me jo ehdittiin kysellä kyytiä kielikurssille, koska kerrankin näytti että se sade ei vaan lakkaa. Minä kyllä nauroin Teresalle, että älä huoli, kyllä me pyörillä päästään vielä lähtemään, kyllä se aurinko paistaa. Ja niinhän siinä (piruvie sentään!) kävi :D Hieman kuuden jälkeen erehdyin katsomaan ulos ja kuinka ollakkaan, aurinko alkoi paistaa taivaanrannassa. En tiennyt että pitäisikö siinä nauraa vai itkeä, kun kymmenen minuuttia aiemmin vettä satoi minkä ehti.

Tämä todisteena siitä eilisestä auringonpaisteesta..
Vähän huono kuva, mutta kirkasta on!

Tämmöisiä kokemuksia kelistä tähän asti, siis näinä noin kahtena kuukautena. Talvea odotellessa, ehdottomasti, sitten tietää taas vähän lisää.

- Emmi

P.S. Kaksi kuukautta täällä tulee oikeesti kohta täyteen! Hurjaa :D